Tämä blogi näyttää kyllä varsinaiselta ruikuttajan päiväkirjalta. Tajusin sen tässä yhtenä päivänä kun mietin, että pitäisikö antaa osoite jollekin ystävistä. Mutta ei, ei tätä voi kenellekään tutulle näyttää, kuka tällaista jaksaisi lukea?
Totuushan on, että minä kirjoitan tänne vain silloin, kun oikein pahalta tuntuu. Siksi päiväkirjani ei ole tavallinen päiväkirja, vaan negatiivisten tunteiden kaatoaukko. Jonain päivänä toivottavasti mukaan tulee jotain muutakin, mutta toistaiseksi raskautumisyritykset ovat kariutuneet, eikä mitään hyviä uutisia ole ollut kerrottavaksi.
Todettakoon nyt kuitenkin, että elämäni ei pyöri pelkästään tämän asian ympärillä. Ajattelen vauvaa päivittäin, mutta minulla on kuitenkin työ, koti, kissa ja puoliso, jotka kaikki antavat hyvää energiaa ja saavat minut iloiseksi. Olen onnellinen ihminen, siirappimaisen ällösti rakastunut avopuolisooni, ja elän kauniissa kodissa. Minulla on paljon ystäviä. Ei siis ole mitään syytä valittaa, eivätkä muut blogini sisällä valittamista ollenkaan niin paljon kuin tämä. Tästä nyt vain on tullut tällainen purkautumisväline, kun ei läheisillekään voi tätä kaikkea epätoivoa ja masennusta jakaa.
Mutta kyllä minulla muuten ihan hyvin menee, ihan järkevä ihminen olen, ja myös iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti