Kun pari vuotta sitten sairastuin tyypin 1 diabetekseen, minulle kerrottiin, että myös kuukautiskierto vaikuttaa sokereihin. Pitkään aikaan en huomannut siinä kuitenkaan mitään ihmeellistä, ja voihan olla, että hormoniehkäisyä käyttäessäni vaihteluita ei juurikaan edes ollut.
Nyt reilun puoli vuotta olen seurannut kehoani tarkemmin kuin koskaan elämässäni, ja samalla huomannut myös kierron vaikutuksen sokereihin. Ovulaation aikaan ja jonkin aikaa sen jälkeen sokerit ovat tasaiset ja matalat, mutta heti kuukautisten alettua (tai jopa edellisenä iltana) lukemat pomppaavat korkeiksi, eikä insuliini vaikuta yhtä herkästi. Kuukautisten ajan saa sitten lisäillä pitkävaikutteista insuliiniakin, kun ovulaation aikoihin en oikeastaan voi Levemiriä juurikaan käyttää.
Samoin kasvojeni iho reagoi kuukautiskiertoon: ovuloidessani iho on terve ja hyvinvoiva, mutta kuukautisten mukana alkaa rasvoittua ja finnejä puhkeaa etenkin leukaan. Myös mielialoja on tullut seurattua. Jo aiemmin tiesin olevani päivän tai pari syvästi masentunut hieman ennen kuukautisten alkua. Nyt mukaan on tullut raivoavaa, ohimenevää kiukkua, lisää masennusta ja ylitsepursuavia onnikohtauksia. Kuukautisten alettua mielialat tasaantuvat vähitellen.
Kun ensimmäisen kerran puhuin vauvahaaveista diabeteslääkärilleni, hän kertoi että yksi tavallisimmista raskauden merkeistä on verensokerien alhaisuus. Hänen mukaansa moni nainen huomaa olevansa raskaana jatkuvasti matalista sokereista jo ennen kuin edes tekee testiä. Koska ovuloinnin aikaan ja sen jälkeen sokerini ovat toistuvasti matalia, on ollut hirveän helppo ajatella toiveikkaasti, että ehkä olen matalilla hedelmöittymisen vuoksi. Olen erehtynyt tuohon lankaan jo monta kertaa. Jotenkin ihmisen mieli kuitenkin on edes vähän toiveikas joka kuukausi, vaikka samaan aikaan alan olla aika masentunut.
Tässä kuussa kaiken piti mennä nappiin. Lomalla harjoittelimme vauvantekoa niin ahkerasti, ettei ainakaan ajoituksesta voinut jäädä kiinni. Silti en ole raskaana. Kuljin kesämökkikunnan torilla ilottomana ja mietin, että teetän itselleni teepaidan jossa lukee "maho lehmä". Järjetöntä, tiedän, mutta keskellä jälleen alkaneita kuukautiskramppeja on vaikea ajatella itsestä mitään hyvää.
Loman lopussa tehtiinkin päätös, että kun syksyllä täytän 35, menemme lääkäriin. En vielä tiedä miten ja minne, yksityiselle vai julkiselle, mutta alkaa näyttää siltä, että tarvitsemme apua plussatuloksen saamiseen. Jo pelkkä päätös lääkäriin menemisestä helpottaa oloani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti