Kuukautiset menivät ohi jotenkin tosi helposti tällä kierrolla. En juurikaan tarvinnut särkylääkkeitä, ja vaikka alkuun harmittikin, niin se itku meni ohi kuitenkin.
Kävin apteekissa ostamassa paketillisen ovulaatiotestejä. Aloitan varmaankin ylihuomenna niiden käyttämisen. Ne ovat aika hinnakkaita, mutta en nyt ajattele sitä. Tärkeämpää on saada selville, ovuloinko ollenkaan, ja jos niin missä kohdin.
Laskurin mukaan ovulaatiopäivä osuu juuri siihen, jolloin olen Tampereella ja mies Lappeenrannassa. Hmph. Toivottavasti ei, sillä jo seuraavana päivänä pääsisin lähtemään Lappeenrantaan puolisoni luokse. Olen henkisesti valmistautunut hyppäämään autoon ja ajamaan parisataan kilometriä minä tahansa päivänä (paitsi maanantaina) viikon kuluttua. En oikein tiedä, pitäisikö toivoa sitä vai ei. Hirveä säätö siitä kyllä tulee, mutta toisaalta tämä on tärkeämpää kuin mikään muu elämässäni juuri nyt.
Priorisointia, priorisointia. Ei työkokous, ei tyttöporukan tapaamiset, ei mikään ole tärkeydessään verrattavissa siihen, että haluamme saada lapsen, ja teemme kaikkemme sen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti