Plussa!

Kyllä se on plussa. Ei kovin vahva, mutta plussa silti. Tuo kuva on eiliseltä, tänä aamuna samanlainen tai ehkä vähän vahvempi plussa toistui.

Minä olen raskaana.

Tällä hetkellä en pysty ajattelemaan muuta kuin että kunpa se pieni, puolenmillin kokoinen asia sisälläni pysyisi siellä, kunpa kaikki menisi hyvin ja se alkaisi kasvaa terveenä.

Pelkään ihan kauheasti, päässä pyörii vain kaikkea mahdollista mikä voi mennä pieleen. Ilmeisesti ihan normaali, mutta sen tiedostaminen ei poista pelkoja.

Pelkään mm. sitä, että raskautumisen aikoihin pilvissä huidelleet kilpirauhasarvot ovat viottaneet alkiota tai sikiötä jotenkin. Lukemat ovat edelleen liian korkeita, mutta eivät kuitenkaan enää ihan niin tapissa. Tilannetta seurataan.

Oman kunnan neuvola ei ole tänään auki, mutta soitan sinne ensi tilassa, että saadaan sovittua ensimmäinen käynti. Ykköstyyppiläisenä pääsen normaalia nopeammin.Tänään varmaankin soitan jo sisätautipolille, jotta saan vastauksia esim. foolihapon ja beetasalpaajien käyttöä koskeviin kysymyksiin.

Ja ne sokerit! Aterianjälkeinen korkea sokeri on pahinta vauvalle. Siksi teen nyt kaikkeni, että ne tasoittuisivat. Eilen mentiin vuoristorataa, mutta minun on saatava asia jotenkin kuntoon.

Mutta: minä olen raskaana. Valvoimme viime yönä neljän aikaan kumpikin, minä ja puoliso, ja puhuimme kaikesta.

Vaikka pelko on nyt päällimäinen tunne, olen silti ihan järjettömän onnellinen.