Olin melkein aavistellutkin sitä, sillä vuoto muuttui erilaiseksi siinä tiistaista alkaen, ja... No jotenkin vain tuntui siltä. Torstai-iltana tosin olin pahantuulisempi kuin pitkään aikaan, ja se jatkui vielä perjantaina, kunnes sain itkupotkuraivarin puolisolle. Parkuminen purki paineita, ja voitiin taas keskustella vauvayrittämisestä.
Lauantaina vielä tein testin ja ovulaatio oli loppunut.
Perjantaina tosin tuli ovulaation lisäksi huonojakin uutisia. Selvisi syy viimeaikaiseen laihtumiseen ja valvomiseen yms. oireisiin: kilpirauhanen oli innostunut vajaatoiminnasta liikatoimintaan. Sain beetasalpaajia oireiden lievittämiseen ja tyroksiiniannosta pienennttiin. Muutaman viikon päästä on kontrolli.
En tiedä vahingoittaako kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta sikiötä, mutta ilmeisesti se voi ainakin heikentää ovulaatiota. Lääkäri sanoi puhelimessa (kun kysyin), ettei tämä ainakaan auta asiaa.
Mutta silti olen ollut positiivinen: minä ovuloin! Ainakin jokin mahdollisuus on siis olemassa. Ensi kuussa jatkan ovulaation etsintää. Ainakin nyt se oli monta päivää aiemmin kuin olin kalenterista arvioinut.
Jos nyt olisin raskaana, siirtäisimme häät ensi kesältä vuoteen 2018. Ei harmittaisi! Tai ehkä vähän. :) Jos taas joulukuussa tulen raskaaksi, voimme pitää häät, mutta minä hommaan äitiyshääpuvun.
Hyviä vaihtoehtoja kaikki. Eniten kuitenkin toivon, että ensi kesänä ei ole enää sama tilanne kuin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti