Luulen, että monille lasta yrittäville käy sama kuin minulle viime viikonloppuna. Yhtäkkiä vain, kesken ruokailun, ajattelin että hitto, minä taidan olla raskaana. En muista miksi ajatus pompahti päähän, ilmeisesti jostain tuoksusta tai jostain. Ja typeryyksissäni en ajatellut yhtään, sanoin sen ääneen. Miehen ilme oli kyllä sen arvoinen. :) Nopeasti kyllä peruuttelin, että en tietenkään ole, ja jos olisinkin niin sitä ei tietäisi vielä.
Ja niin asiasta ei taas sen jälkeen puhuttu, paitsi tietysti kuten aina, toiveesta ja haaveesta vain.
Mutta olen miettinyt sitä muutaman kerran sen jälkeenkin: minusta vain tuntuu siltä. Se on typerä tunne, eikä edes ensimmäinen kerta kun luulen niin, ja aina joudun pettymään. Joten parasta nyt vain odottaa vielä pari viikkoa ennen kuin pompin mihinkään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti