Viime viikonloppuna opin uuden sanan: ovulaatiokipu. Oletan sen selittävän oudon vatsakivun, joka vaivasi lauantaina ja sunnuntaina. Kivun paikka ja aika ainakin täsmäävät sekä se, että aiemmin en ole tällaista kipua tuntenut, kun hormonaalinen ehkäisy on estänyt ovulaatiota tapahtumasta.
Kaikki on kunnossa, pitäisi ainakin olla. Minä vain vilkuilen kalenteria vähän liian paljon, mietin raskautumismahdollisuuksiamme vähän liian usein. Nyt osaan jotenkin valmistautua sekä toiveikkaasti että pettymyksen mahdollisuuden huomioon ottaen paremmin kuin viime kuussa. Silti se ei helpota tätä kuumetta yhtään. Onneksi työasioissa on kiirettä, ja juuri vähän ennen kuin seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa olemme ulkomailla. Se viikko menee siis melko nopeasti, kunhan nyt sinne päästään, ja sen jälkeen ollaankin jo lähellä sitä, että kuukauden onnistuminen/epäonnistuminen ratkeaa.
Tällaisilla selityksillä yritän tsempata itseäni ja saada ajanhallinnalla myös päänsisäiset ajatukset hallintaan. En tiedä, miten mies sen tekee, mutta aika selvää on, että hänkin odottaa ja toivoo. Tämä liimaa meitä vielä aiempaakin tiiviimmin yhteen. (Jestas miten paljon minä häntä rakastankaan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti