Huhtikuun kuulumisia

Elämä on ollut aika kiireistä, enkä ole ehtinyt päiväkirjani ääreen. Mielessä vauvahaave on kuitenkin päivittäin, jatkuvasti.

Olimme muutaman päivän ulkomailla ja reissun lopussa kuukautiseni alkoivat. Se tapahtui pari päivää aikaisemmin kuin odotin, mikä ehkä oli ihan hyvä asia, sillä jos ne olisivat viipyneet yhtään, olisin ehtinyt jo toivoa. Nytkin itku pääsi: en vain voi käsittää, miksen tullut raskaaksi. Viime kierrolla teimme kaiken niin kuin piti, yhdynnät juuri oikeaan aikaan ja riittävän monta kertaa. Miksei asiat mene oikein, jos noudattaa ohjeita? Jos toimii sääntöjen mukaan, miksi silti tulee turpaan?

Saman asian kanssa olen taistellut kuluneet kaksi vuotta diabetes-diagnoosini jälkeen. Turhaudun ja masennun, kun koetan hoitaa itseäni kaikkien ohjeiden mukaan ja silti verensokeri heittelee tai ei tottele. On vaikea sopeutua ajatukseen, että en voi hallita ruumistani, vaikka kuinka tekisin pilkuntarkasti niin kuin "kuuluu tehdä".

Tällä kierrolla ovulaatio - todennäköisesti - osuu päiviin, jolloin emme ole yhdessä, joten onnistumisen todennäköisyys on pienempi. Ehkä se vähentää paineita ja pettymystä. Seuraavat kuukautiset alkavat vapun alla, joten luultavasti saan ainakin vappuna juoda kuohuviiniä ilman pelkoa. Jotain hyvää sentään.

Tapasin eilen diabeteslääkärini. Hän vakuutti, että jos kuukautiset ovat vähänkin epäsäännölliset, emme voi mitenkään vielä tietää tarkkaa ovulaatiopäivää ja hermoilemme turhaan. Ja olemme vasta yrittämisen alkuvaiheessa: onnistuminen vaatii luultavasti paljon pidempään. Tiedän sen kyllä, mutta... En voi olla toivomatta silti.

Mielialani ovat olleet aika matalalla viime viikkoina. Se on luultavasti monen asian summa, joista suurin on työstressi ja kovat ajat, joita olen töissä käynyt läpi. Nyt itse asiassa olen muutaman päivän lomalla, koska en vain jaksanut töissä enää. On kyllä käynyt mielessä, että itkuisuus ja syvä masennus, joka ajoittain iskee, on aika outoa. Voiko olla niin, että mielialani heittelevät näin koska en enää käytä hormonaalista ehkäisyä? Miehelleni tämän seuraaminen on tuskaisaa, kun itkuni ryöpsähtää ihan järjettömän kovana ja ilman kunnon syytä.