Yhdessä yrittämistä

Kun aloin puhua vauvahaaveesta, mieheni oli aika nopeasti ihan yhtä mukana siinä. Silti jokin typerä palanen minussa ajatteli kuitenkin, että tämä on enemmän minun juttuni. Varmistelin monta kertaa mieheltä, että onhan hän varma, että vielä voi perua jos ei haluakaan tai haluaa lisää miettimisaikaa. Ja aina hän vastasi, että hän on varma: hän haluaa lapsen, ja haluaa sen juuri minun kanssani ja juuri nyt.

Kerroin Upseerille, milloin viimeinen ehkäisyrengas vanhenee ja hän kyseli, milloin varsinainen "yrittäminen" sitten alkaa. Tästä oli puhetta jo jokin aika sitten, ja ajattelin että hän on ehkä unohtanut - melkeinpä oikeastaan olin varma, ettei hän muista, enkä aikonut siitä häntä muistutellakaan (vähemmän paineita suoritukseen, ajattelin). Sitä onnellisempi olinkin, kun hän muisti sen, muisti mikä viikonloppu olisi ensimmäinen yhdessä ilman ehkäisyä ja otti asian puheeksi. 

Aiemmin viime viikolla sain eräänä iltana viestin, jossa hän kertoi nähneensä unta siitä, että kerroin olevani raskaana. Se oli ollut hyvä uni. Olisikohan minun jo aika uskoa, että meitä on kaksi jotka haluavat lasta? 

Se on outoa, siis se oma ajatteluni. Etten pystynyt kuitenkaan ihan luottamaan siihen, että toinen olisi vilpitön. En ymmärrä, mistä se on johtunut. Olen kuitenkin aika tyytyväinen, että olen päässyt siitä yli. Nyt meitä on minunkin mielikuvissani kaksi vanhempaa, kaksi jotka haluavat lasta, kaksi jotka jännittävät ja pelkäävät.

Tosiaan, en ole ehkä kertonut suhteestamme täällä vielä juurikaan. Puhun viikonlopusta yhdessä siksi, että asumme eri paikkakunnilla. Kummallakin on työnsä, emmekä vielä voi muuttaa yhteen. Rakkautta se ei vähennä, ja elämä voi olla yhteinen vaikka arkipäivisin välissä olisi kilometrejä. Välillä etäsuhde on sietämätöntä, mutta pääosin kestän sen, koska on pakko. Tämä on nyt vain tämmöinen vaihe. Raskautumista se voi hidastaa, mutta ei estä, kuten tunnettua.

Tosin ammattiupseerin puolisona joudun tottumaan siihen, että asuinpaikka vaihtuu miehen komennuspaikan mukaan, mutta senkin kanssa oppii elämään.