8. helmikuuta 2016

Neuvolassa ihan muissa asioissa

Sattumalta juuri tähän vaiheeseen jolloin ehkäisy jätettiin perheessämme pois käytöstä, tuli myös kutsu säännölliseen kohdunkaulansyövän seulontaan, kavereiden kesken papa-kokeeseen. Tämä hyvinvointivaltion palvelu siis tarjotaan viiden vuoden välein kaikille 30-vuotta täyttäneille naisille. Täytän tänä vuonna 35, joten sain kutsun nyt toista kertaa.

Olen vasta vähän aikaa sitten muuttanut nykyiseen asuinkuntaani, enkä tiennyt edes neuvolan sijaintia. Oli siis aika jännittävää käydä siellä tänään ensimmäistä kertaa. Kun tartuin ovenkahvaan ja astuin sisään, ajattelin väistämättä, että toivottavasti pääsen tänne pian uudelleen.

Minulle on ollut hiukan epäselvää, keneen otan yhteyttä jos raskaustesti joskus plussaa näyttää. Epäselvyys johtui siitä, etten muista aina välttämättä kaikkea kuulemaani, enkä toisaalta ole kirjoittanut ylös ohjeita, jotka tuntuivat kaukaisilta. Kaikki ykköstyypin raskaudet ovat nimittäin riskiraskauksia, ja niitä hoidetaan sisätautipoliklinikan ja äitiyspoliklinikan yhteistyönä. Jostain minulle on jäänyt mieleen, että jos tulen raskaaksi, minun täytyy soittaa omalle diabeteshoitajalleni. Mutta toisaalta on ohje, että ensimmäisenä otetaan yhteyttä omaan neuvolaan.

Tänään tietenkin tuli neuvolassa puhe tästä aiheesta. Sanon tietenkin, koska papa-kokeen yhteydessä kysytään käytössä olevasta ehkäisystä ja sain kertoa, että juu, ollut pois käytöstä kolme päivää. Kysyin sitten, miten minun pitää menetellä, jos tulen raskaaksi, ja ohje oli selkeä: soitto omaan neuvolaan. Yleensä hän kuulema kutsuu ensikäynnille noin 8. raskausviikolla olijat, mutta koska olen ykköstyyppi, pääsen jo aikaisemmin. Sitten oman neuvolan kautta sovitaan hoidosta äitiyspolilla.

Ja lisäksi samat ohjeet kuin ennenkin: pidä huolta hoitotasapainostasi. Minä teen kyllä parhaani! Mutta ei se vain aina onnistu: puoli tuntia neuvolasta lähdön jälkeen olin saanut juuri ja juuri kauppaostokset tehtyä, ihmeesti pääsin jopa kassalta  ulos autoon, missä revin banaanin ja pillimehun laukusta. Verensokeri 3,0. Tunnen matalat sokerit jo neljän tienoissa, noin matalalle ei olla pitkään aikaan päästy. Olo oli aika kaamea, säikähdin vähän.

Ehkä kirjoitan näistä jatkuvista matalista lukemista joku toinen päivä lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti