5. helmikuuta 2016

Alku se on tämäkin, vaikka heikko

Vauvahaaveiden toteuttamisessa on monia alkuja, monia ensimmäisiä kertoja. Kun ensimmäisen kerran sanoin diabeteslääkärilleni ääneen, että olemme ajatelleet yrittää lasta, minua jännitti valtavasti. Lääkäri suhtautui kannustavasti ja antoi saman tien foolihappo-reseptin. Hain sen samantien apteekista, mutta en uskaltanut avata purkkia heti. Kun ensimmäisen kerran otin foolihappotabletin, tunsin tehneeni ensimmäisen kerran jotain konkreettista, jotain todellista vauvahaaveen eteen.

Syksyn mittaan olen sitten mittaillut verensokereita ja saanut pitkäaikaissokeriarvon laskemaan. Viime viikolla se oli 6,3, mikä on oikein hyvä ja riittää vauvaluvan saamiseen.

Kyllä, luit oikein, sanoin vauvalupa. Periaatteessa ykköstyypin diabeetikon pitää saada lääkäriltä lupa lapsen hankkimista varten. Ei se ihan niin mene, kyllä vauvan luvattakin voi hankkia, mutta kyse on juuri riskienhallinnasta. Diabeetikkoraskaus on aina riskiraskaus, ja siksi se pitää suunnitella huolella. Mutta siitä joskus toiste lisää.

Tänä aamuna oli kuitenkin vielä kaikkea aiempaa isompi alku, vielä konkreettisempi teko. Tänään lopetin (tai me lopetimme, vaikka minun kehossani se ainoastaan tuntuu) ehkäisyn.

Olen vuosien ajan käyttänyt ehkäisyrengasta, en edes muista kuinka kauan. En niinkään ehkäisyn vuoksi vaan erittäin runsaiden, epäsäännöllisten ja kivuliaiden kuukautisten kurissapitämiseksi. Odotan pelonsekaisella uteliaisuudella, millaiset ensimmäiset luomukuukautiseni tulevat olemaan. Nythän muutaman päivän päästä alkava vuoto on vielä renkaan jäljiltä kohtuullinen, mutta sen jälkeen minun pitäisi alkaa laskea kuukautiskiertoa ja ennakoida vuotoa niin kuin joskus kauan sitten viimeksi. Miten mahdan enää edes osata! Oikeasti: olen niin mekaanistunut renkaan antamaan säännölliseen rytmiin, että minun piti tänä aamuna hetki miettiä, miten kuukautiskierto lasketaan.

Voi toivottavasti en tule niin kipeäksi kuin opiskeluaikoinani olin aina kuukautisten aikaan. Vuoto ol ihan mahdottoman runsasta ja minuun koski niin että taju meinasi välillä mennä... Mutta sitä odotellessa siis.

Ehkäisyn lopettaminen ei vielä tarkoita raskaaksi tulemista. Vielä on monta mutkaa, mutta tämä on silti isoin askel mitä olen asian eteen tehnyt. Kyllä kädet vähän tärisivät, kun renkaan poistin. Nyt se on menoa, nyt kaikki on mahdollista.

Vauvakuumeeni on kova.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti